Blaah.. Ahdistaa taas niin paljon, kaikki. En edes tiedä mikä eniten, mutta tuntuu ettei tästä pääse taas millään ylitse... Lueskelin tossa kolmea blogia ja tuntuu, että on siis muitakin ku mä, jotka tallaa samojen ongelmien kanssa, mutta toisaalta taas tulee se epätoivon tunne siitä, kun lukee kuinka muut onnistuu ja mä en. Takana taas 2 päivän ahmiminen ja tänään sain sen katki.. Mutta en vielä oo syönyt mitään, kahvilla vain menty, enkä varmaan laitakaan mitään suuhuni ja aloitan nyt sen mun tiukan linjani taas....Jälleen kerran..
Mä tarvisin oikeesti ihmisen, joka potkis mua päähän. Sellasen, joka sitten varmasti sanoo päin naama, kaunistelematta, kaiken sen mitä mun on tarve kuulla.. Mulla ei sellasta ihmistä oo elämässäni, kaikki vain miettii ettei loukkaisi mua liian suorilla sanomisillaan, vaikka nimenomaan haluaisin, että ihmiset sanois mulle että "älä syö, sä oot läski, laihduta ja mene mielummin lenkille".
Taas mä huomaan, et mä vain ruikutan täällä kuinka kaikki on perseestä ja teksti alkaa olla täynnä itsesääliä. Mun täytyis ajatella vain sitä mitä oon, kun oon laiha ja miten se vaikuttaa mun elämääni yms. Unohtaa kaikki se ruoka, mikä ei ole edes oikeesti hyvää, ja uskoa itseeni enemmän. Mä vaivun liian herkästi itsesääliin ja sit se on menoa, sitten sitä lohtua haetaan ruoasta. Tänään niin EI tapahdu. Mä niin inhoan tätä säälimistä!!!!
Miten ihanaa oliskin kun sais pukea päälleen mitä vain ja kaikki näyttäis hyvältä, eikä mistään pursua mitkään läskit!?
Kävin eilen ostelemassa uusia vaatteita, vaikka olin ajatellu että en osta, koska se on luovuttamista ja merkki siitä että peli on menetetty.. Mut pakkohan mun on saada vaatteita, joita kehtaa käyttää muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Toisaalta näen tän kaiken alkuna; nyt mä ostin kokoa 40, ens kerralla ostan kokoa 38, sitten 36 ja sitten 34.. Aivan sama se mitä ne muut musta ajattelee nyt, koska tämä on pian historiaa ja oon taas se hyvännäköinen, enkä mikään ruma ankanpoikanen. Muutos alkaa tästä.
Mä otan mun tavotteeksi nyt sen, että jokaisesta päivästä kirjoitan tänne edes jotain fiiliksiä ja tulevaisuuden haaveita, haaveita siitä, miltä musta tuntuuu kun oon laiha taas ja saan nauttia siitä ihanan kevyestä olosta, ilman tätä taakkaa.Kävin eilen ostelemassa uusia vaatteita, vaikka olin ajatellu että en osta, koska se on luovuttamista ja merkki siitä että peli on menetetty.. Mut pakkohan mun on saada vaatteita, joita kehtaa käyttää muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Toisaalta näen tän kaiken alkuna; nyt mä ostin kokoa 40, ens kerralla ostan kokoa 38, sitten 36 ja sitten 34.. Aivan sama se mitä ne muut musta ajattelee nyt, koska tämä on pian historiaa ja oon taas se hyvännäköinen, enkä mikään ruma ankanpoikanen. Muutos alkaa tästä.
Älä lannistu! Mikäli oot mun blogia (http://hellothinnerfuture.blogspot.com)lukenu, niin voin kertoa, että itellä on myös taas takana 2 päivän ahmiminen... Vaikka kuinka olin päättäny onnistua nyt 21 päivän vesipaastossa. No ei muuta kun huomenna uus alotus. Tsemppiä sulle, kyllä me vielä onnistutaan :)
VastaaPoista