Eilinen meni sängyssä, en jaksanut ajatella edes muuta. Vatsatauti iski pienen lämmön kera, sai syyn kerrankin nukkua vain. Toisaalta olin ihan tyytyväinen, että eilen kaikki tuli läpi mitä suuhunsa laittoi, vaikka en syönytkään ku 3dl jogurttia.. Eipähän päässyt lihoamaan, vaikka mielessä ei todellakaan edes käynyt että alkaisin ahmia jotain. Pitkän tauon jälkeen taas sai kokea miltä tuntuu kun se ruoka tulee ylös, sen verran sairas taidan olla, et nautin siitäkin. Mukavaahan se ei ole, mutta se tuntuu jotenkin rankaisulta itseään kohtaan..

Tänään heräsin ihan kuin eri ihmisenä, fyysisesti. Olisinpa voinutki herätä henkisesti eri ihmisenä. Mikäs sen ihanampaa kuin että saisi herätä ja ongelmat olisi poissa? Vaikka toisaalta, jos kaikki ongelma lähtis pois, niin mitä sitten murehtis? Jälleen kerran näin yöllä unta siitä, kuinka olin hoikka, mulla oli paljon välittäviä ihmisiä ympärillä ja kaikki hyväksy mut. Sellaisesta unesta on aika kova paikka herätä todellisuuteen..  Mahduin unes mun vanhoihin vaatteisiin, nyt ne toppaa reisiin, eikä siitä kirveelläkään ylemmäs mene. Maksaisin ihan mitä vain, ihan niin paljon ku pyydetään, et saisin sen kroppani takaisin, mikä mulla oli vuosi sitten. Vaikka tiedän, etten olisi yhtään sen tyytyväisempi kuin nytkään siihen vartaloon.. Tai ei sitä koskaan tiedä..?

Tarkoitus olis nyt jälleen kerran koittaa tästä saada nyt painoa alas, jos tänään se onnistuisi. En ota mitään paineita, en ajattele asiaa sen enempää, yritän keksiä mahdollisimman paljon tekemistä ja välttää niitä aikoja kun muu perhe syö.  Lenkille tai salille en tänään kyllä mene, kun tuo vatsa on vielä sen verran kummallinen. Saan kyllä ihan kivasti hyötyliikuntaa tuosta hevosten hoidosta, vaikka ei se riitä..

Btw, muksut tulee meille tänään.. Huoh.. Järki taas lähtee, kun ei uskota mitä sanotaan ja kaikki jätetään ku paska perseestä. Välillä tulee niitä aikoja, et mitähän helvettiä mäkin oon ajatellu ku ryhdyin tähän niin nuorena.  Rustailen joku kerta lisää asiasta, nyt on riennettävä tallihommiin!